30.03.2021

978-952-263-865-6

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-865-6

koulutus, varhaiskasvatus, yksityinen sektori, lainsäädäntö, yksityinen varhaiskasvatus

24

Varhaiskasvatuksen valtiosääntöiseen arviointiin vaikuttaa rajanveto siitä tulisiko varhaiskasvatusta tarkastella Suomen perustuslain (PL) 16.2 §:n tarkoittamana sivistyksellisenä oikeutena, vai PL 19.3 §:n alaan kuuluvana sosiaalipalveluna. Tuorin mukaan perustuslain

16.2 §:ssä turvattujen sivistyksellisten ja 19.3 §:ssä turvattujen sosiaalisten oikeuksien merkitys varhaiskasvatuksessa riippuu yhtäältä pedagogisten ainesten sekä toisaalta hoivan ja huolenpidon keskinäisestä painotuksesta. Perustuslakivaliokunnan käytännössä viralliseen koulutusjärjestelmään kuuluvien yksityisten koulutuspalveluiden luvanvaraistamista tai voitontavoittelun kieltämistä ei ole arvioitu PL 18 §:ssä turvatun elinkeinovapauden kannalta, vaan lähtökohtana on ollut PL 123.2 §:n säännös. Sen sijaan yksityisiä sosiaalipalveluja on tarkasteltu perustuslain 18 §:ssä turvatun elinkeinovapauden piiriin kuuluvana toimintana. Voitontavoittelun kieltäminen elinkeinotoiminnassa puuttuu elinkeinovapauden ytimeen, joten siitä voidaan säätää vain perustuslain säätämisjärjestyksessä käsitellyllä lailla. Selvityksessä todetaan perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön tukevan käsitystä, jonka mukaan yksityinen varhaiskasvatus olisi mahdollista muuttaa ilmoitusta edellyttävästä toiminnasta luvanvaraiseksi. Selvityksessä kuitenkin korostetaan, että jos yksityinen varhaiskasvatus luvanvaraistetaan, tulee luvan ehdoista ja lupaviranomaisen toimivallasta säätää riittävän täsmällisesti.

19,80 €